Pitkästä aikaa taas kirjoituskoneen äärellä. Talvi on tulossa ja tätä silmällä pitäen aloimme weljesten kanssa valmistamaan kesällä saamamme päähän-/auringonpistosta konkretiaksi: Skjöldehamnin (Norjassa) hautalöytöön perustuva tunika. Se on radiohiiliajoitettu 995-1029 jKr peräisin olevaksi, mutta vastaavia paitoja on pidetty yleisesti vielä satoja vuosia. Tällä kaavalla on tehty sekä lämpimän, että kylmän ajan vaatteita, ja me valitsimme raaka-aineeksi Puolustusvoimain käytöstään pois jättämän harmaan sarkakankaan, joka on muuten aivan erinomaista kangasta. Sarka on siis villakangasta, joka on huovutettu sellaiseksi tiiviiksi, mutta on karkeampaa, kuin astetta hienompi "verka". En tiedä, onko niillä lisäksi jotain muuta eroa.
Tein ikään kuin liukuhihnatyönä 4 paitaa ja autoin lopuissa kolmessa. Kaavana toimi seuraava kuva, jonka lisäksi otin tietysti mitat paitojen tulevista omistajista.
Teimme pari omaa ratkaisua näissä paidoissa, jotka helpottivat valmistusta. Huomaatte, että paidan kaavaan on merkitty erilliseksi osaksi kainalopussit. Ensimmäisen erillispussikainaloisen paidan jälkeen totesin, että miksipä en laittaisi sitä extratilaa suoraan hihan kaavaan, joten lisäsin noin 10 cm kanttiinsa olevat kolmiot hihan tyveen.
Eräs weli teki oman paitansa enemmän 300-luvulle ajoitetun Thorsbergin löydön mukaiseksi, koska hänellä oli jo housut samaa sarjaa. Paitojen helmanpituudet siis vaihteli polveen ulottuvasta vesirajaan yltäväksi. Koristelin oman paitani sitten sukuni väreillä.
Kirjoitettu 2012:
Nyttemmin, kun olen tehnyt kymmenkunta näitä tämän sortin paitoja, voin todeta, että on loistava kaava. Pellavasta tehdyt viimeisimmät versiot olen tehnyt ilman keskikiiloja, sillä minulla ei ainakaan nouse jalka niin korkealle, että tarvitisin niin valtavan helmanlaajuuden. Lisäksi se laskeutuu tuota paksua armeijan sarkaa nätimmin, joten sivukiilat tuntuvat olevan ihan tarpeeksi. Kaula-aukon ompelu pellavasta on jokseenkin haasteellista, mutta eiköhän se ala luontua kun vaan kaavoittaa hyvin ja huolehtii asianmukaiset aukileikkaukset ja silitykset...
Kuten sanottua, olen ollut elokuusta 2012 Kankaanpäässä SATAEDUn jalkinelinjalla puuhaamassa kenkiä.
Olen painanut niitä siellä pää punaisena ja kehitys on ollut aika huomattavaa. Tässä kuva kustakin projektista jalkineiden valmistuksen tiimoilta, joistain erikoisemmista tulee ehkä myöhemmin myös oma tarinansa, jossa on vähän vaihekuviakin, jotta näette, mitä kaikkea ne kengät pitävät sisällään...
Mutta nyt: on with the show:
Tohvelit, ensimmäiset valmistamamme jalkineet. Tehtiin saapaslestille ja pienellä massiivikumisella kiilakorolla.
Derby-mallin kävelykengät. Tehty samalla lestillä kuin toffelit. Pinta vesipuhvelia, sisus taisi olla sikaa. Korko on rakennettu nahkalevyistä, eli toisin kuin kaupan kengissä, missä on yleensä muovikorko, jonka päällä on nahkaviilu, joka lähtee melkein puhaltamalla repeilemään...
Toiset derbyni, mitkä valmistettiin rinta rinnan ekan parin kanssa. Naudannnahkaa pingottuna jatsari-lestin päälle.. Mainiot tanssikengät!
Ensimmäinen yritelmäni ja prototyyppini sandaleteista - täysin oma sivuprojekti, jotka eivät siis kuulu mihinkään opetussuunnitelmaan. Hirveä määrä typeriä mokia ja epäjohdonmukaisuuksia, mutta ihmehän se olisi, jos olisin heti mennyt Manolo Blhanikista vasemmalta ohi :D
Sandalettien kakkosversio, tällä kertaa vähän tuhmemman tytön tyylisinä. Lisäsin takaleen, ohensin remmejä, vaihdoin lestiä, korkoa ja oikeastaan ihan kaikkea. Nämä läpäisivät tulikokeensa joulukuussa 2012 kun vaimoni tanssi kuin villikissa nämä jalassa, eikä kumpikaan mennyt rikki. Tämän tuotekehitysprojektin tavoitteena on siis saada aikaiseksi sellainen malli, jota voisin mahdollisimman pienellä konekannalla valmistaa itse, ilman että kustannukset nousevat pilviin. Uskoisin, että varsinainen ehkä joskus pientuotantoon menevä malli on aikaisintaan kymmenes proto. Ne viilattavat asiat pienenee koko ajan... Erittäin mielenkiintoinen projekti, koska en ole aiemmin ollut orientoitunut niinkään naisten kenkiin. Täysin uusi maailma minulle.
Isälleni värkkäämät vähän tuunatut derbyt. Nämä liittyi nimensä mukaiseen tehtävään, jossa piti tuunata derby-kenkää menemättä ihmeempiin kaavamuutoksiin. Eli näissä on lähinnä kärjen kaarta muotoiltu, lisätty koristeharkotus ja sen vaatimat lisät allemenovaroihin. Niin ja tietysti tuo kelttikuvio tuolla kärjessä. Meidän piti valmistaa 2-4 paria erinäköisiä derbyjä, joten tein parhaani
Vaimolleni valmistamat vesipuhveli-mateennahka-derbyt. Nämä ovat sinänsä jo melkoinen ylpeyden aihe, koska niistä tuli oikeasti todella nätit. Koristetikkaukset noudattelee minulle tyypillistä 'haltiamaista' linjaa, värimaailma on klassinen ja arvokas. Ja tuo mateennahka on vaan niin kaunista. Se on näitä meidän itse parkitsemia fisuja, joka on siis niin eko-nahkaa, kuin nahka voi kuunaan olla. Eli siinä prosessissa käytetyt aineet ovat kraanavesi, pajun kuoresta uutettu parkkiliemi ja rypsiöljy.
Ja sitten toisiksi viimeiset tuunatut Derbyt, joiden valmistus olikin sitten jo melkoinen näytelmä. Ne tilasi lähes sokkona ystävättäreni Mirjam Lehtonen, joka on designerina Revelations Oy:llä. Hän antoi minulle siis vapaat kädet tietyin reunaehdoin, jotka liittyi lähinnä käyttötarkoitukseen ja siihen, etteivät ne saa olla liian vaisut ja hillityt.
Siinä on nyt sitten helmiäisviolettia nautaa edesssä, valkoista takana, kultaa varren harkotuksessa, varren suussa terenauhana ja randina vähän erilaista, lehtikullattua nahkaa. Pieni platformi EVAsta (Etyylivinyyliasetaattia) ja solukumista. Koron läpi on tosiaan porattu 41mm reikä, jonka läpäisee 42mm rosteriputki. Nettokorkoa tuli muistaakseni noin 65 mm ja lesti oli suomalaisittain todella kapea E-laajuuden lesti (suomessa yleensä naisten kengät ovat laajuutta G). Kulutuspohjana pienipyramidista kumilevyä. Jos joku joskus haluaa tällaiset kengät, niin voin sanoa, että alle tuhannella eurolla on minulta turha tulla pyytämään. Sen verran raskas projekti käsityömäisesti valmistettuna, ilman valmiskomponentteja. Mutta niinhän se on, että uniikkikappaleet ovat uniikkikappaleita ja niillä on uniikkihinta.
Tämä oli raskaudestaan huolimatta erittäin hauska ja mielenkiintoinen projekti, koska muotokieli oli minulle niin epätyypillistä ja liioitellun lolitamaista söpöyttä yhdistettynä astetta rouheampaan teräksiseen menoon.
Viimeistelen vielä yhdet derby-korkkarit, jonka jälkeen alan puurtaa reunoskenkien parissa...
Lopuksi vielä maininta, että olen yhdessä vaimoni Helena Vuorion (aineopettaja, tekstiili- ja tekninen käsityö) kanssa järjestämässä heinäkuussa 2013 keskiaikaisten jalkineiden valmistuskurssin Kankaanpään opistolla. Kurssi alkaa ma 15.7.2013 klo 12.30 ja päättyy pe 19.7.2013 klo 13.00.Sinne siis! Klikkaa itsesi tästä kurssin sivuille. Ilmoittautuminen alkaa 11.2.2013 klo 17.00.
Tässä viestissä käsittelen hajanaisesti ennenkaikkea naisten korkokenkiä, tulevan valmistajan ja huolestuneen miehen näkökulmasta.
Aloitetaanpa tämä pikku videopläjäyksellä:
Kun olette talttuneet myötähäpeältänne ja naurultanne, niin miettikääpä miksi näin kävi?
Mistä tämä johtui, että tuo nuori nainen kompuroi kriittisesti? Kenen vika se viimekädessä oli?
Mistä johtuu, että kaikki korkkareilla kävelevät naiset eivät kompuroi tuolla tavalla? Mistä johtuu, että joidenkin naisten kävely on vaan aivan käsittämättömän sulavan näköistä vaikka heillä on yli 10 cm nettokorkoa? Miksi jotkut taas kävelee niillä kuin ankat?
Koska olen mies joka ei harrasta korkokenkäkävelyä, tyydyn toistelemaan oppimaani teoriaa ja järkeni puhetta omakohtaisten kokemusten puuttuessa. Henkilökohtaisesti myös tunnustan olevani jossain määrin altis hyvin kävelevän naisen vaikutukselle. En tiedä miksi, mutta siinä on vaan sitä jotain hyvin viehättävää, joka toimii kuin häkä. Ja nimenomaan silloin, kun kävely on luontevan ja vaivattoman näköistä. Sitten taas jos ei osaa kävellä koroilla, niin... no, demonstroidaanpa tätäkin hieman:
Korkokengät ovat erikoiskengät, joilla kävellään ihan eri tavalla kuin tennareilla, sen tietää idioottikin. Mutta: kuinka moni oikeasti siirtää tämän tiedon käytäntöön? Uskallan väittää, että tuonne runwaylle menevät mallit treenaavat ainakin keskivertoemäntää enemmän korkeilla koroilla kävelyä. Jos siis nämä samat ihmiset osaavat kävellä vastaavan näköisillä, hyvin korkeilla koroilla, niin vian täytyy olla kengässä itsessään.
Syyttävä sormeni kääntyy suunnittelijoiden, designereiden suuntaan. Kenkien ja etenkin naisten korollisten avokkaiden suunnittelu on vähän kuin suunnittelisi lentokonetta. Ei kannata astua lentokoneeseen, joka lähinnä näyttää kivalta. Ei kannata luottaa lentokoneeseen, jonka suunnittelija ymmärtää lähinnä jännän visuaalisuuden päälle. Molemmissa on tietyt säännöt, joiden puitteissa tuote on suunniteltava. Nämä säännöt määrää anatomia ja fysiikan lait. Lentokoneessa täytyy olla siivet ja vielä tietyssä muodossa, jotta saadaan noste. Korkkarissa täytyy olla oikeanlainen pohja ja sen kärjen täytyy muodostaa tietty käynti, jotta kävely voi olla millään tapaa jouhevaa. Tämä taas on kengässä suoraan yhteydessä koron korkeuteen ja kulmaan, aivan kuten lentokoneessa siipi on suunniteltava koneen painoon ja moottoritehoon suhteutettuna. Ja sitten kun vielä yhdistää siihen avokkaan rakennehaasteen, eli että siinä ei ole mitään remmiä, joka lukitsisi jalan kenkään kantapään ja jalkarinnan ympärykseltä, päästään siihen, että kengän täytyy istua paremmin kuin parhaan hansikkaan. Tämä siksi, että avokkaalla kävely on sitten vähän sama kuin jos lentäisi avomallin lentokoneella ilman turvavöitä. Se vaan ei onnistu, ellei istu hyvin.
Kenkä voi olla hyvä, vaikka se olisikin outo. Tästä tosin en menisi takuuseen...
Ja sitten, rakkaat naiset, jos yritätte ratkaista ongelman valitsemalla liian pienet kengät, niin minulla on vain yksi sana: vaivaisenluut.
Jos nyt lopuksi mietitään tällaista matemaattista yhtälöä, josta ammattilaiset käyttävä termiä hinta.
Nämä ovat nyt karkeistettuja lukemia, mutta antavat hieman perspektiiviä ajatuksillenne.
Kengän hinta voidaan jakaa koostuvaksi muutamasta eri osasta:
Kauppias 50%
Verottaja 23 %
Materiaalit 9%
Valmistus 9%
Muu sirkus 9%
Eli siinä vaiheessa kun olette ostamassa 24,99 € hintaisia avokkaita, jotka näyttää ihan kivoilta ja on tosi halvat, niin kysy itseltäsi, että kuinka hyvät materiaalit voi saada 2,24 eurolla? Entä millainen ihminen on se, joka tekee ne kengät, maksaa sähköt ja vuokrat ja koneet ja kaikki tuosta toisesta 2,24 eurosta.
Kuinka hyvät kengät voi saada noilla lähtökohdilla?
Jos olet sitä mieltä, että on huono asia kun nykyään tehdään asiat vaikeasti korjattaviksi ja helposti rikkoutuviksi, niin osta ennemmin kunnon kengät. Hyvät kengät kestävät oikein huollettuina vuosikymmeniä.
Kerron tähän väliin yhden tarinan.
Oli vuosi 1997 ja olin yläasteen kahdeksannella luokalla. Kaksi ystävääni haaveili autoista. He kertoivat minulle tohkeissaan että joku jossain myy sellaisia autoja, jossa on kuplavolkkarin tekniikka, mutta siihen päälle on laitettu Porchen pellit. Käytännössä he halusivat helvetin hyvännäköisen menopelin halvalla. He halusivat antaa vaikutelman vauhdista, varallisuudesta ja voimasta. Sääli vaan, että sinä siunaamana, kun kone käynnistyisi, sen säälittävä rätkätys karistaisi suomukset kaikkien silmiltä. He olivat nuoria teinipoikia hassuine unelmineen, mutta jos katsot kaduilla käveleviä naisia, niin kuinka moni heistä elää kenkineen samaa unelmaa?
Jos mietitte sitä mielikuvaa, millaisen itsestänne haluatte antaa vaatteillanne visuaalisena viestinä, niin voitte miettiä joitain adjektiiveja. Jos adjektiivit ovat vaikkapa tyylikäs, mukava ja älykäs, niin miettikää vielä toisenkin kerran kun aiotte ostaa kengät, joista tulee mieleen halpa, väärän kokoinen ja huonosti tehty. Ja sitten käykääpä vaikka tässä osoitteessa tunnelmoimassa suomalaista osaamista. Jos minä olisin nainen ja minun olisi etsittävä itselleni teollisesti valmistetut korkokengät, niin kääntäisin katseeni Italiaan. Opettajani korostavat sitä koko ajan, että Italiassa on niin valtava perinne korkokengistä, että ne ovat suorastaan taikureita. Siellä osataan tehdä korkeitakin korkoja, joilla on oikeasti ihan hiton hyvä kävellä. Mutta sielläkin kannattaa miettiä tuota hinta-asiaa, ei niitä saa alelaarista neljälläkympillä, kuten jotain kiinalaisia muovikenkiä.
Loppuun vielä pikku videonpätkä... Kiinnittäkääpä huomio siihen, miten tuo opettaja kävelee. Kyse ei ole vain siitä, että hän on jumalaisen sorja, vaan hänen kehonhallintansa on huippuluokkaa. Tästä aiheesta olisi niin paljon sanottavaa, että on pakko raapia tästä joskus toiste toinen kirjoitus. Nyt lopetan tähän. Kiitos ja hei.
Kuten ehkä moni ystävistäni ja vakiolukijoistani tietääkin, olen tällä hetkellä Kankaanpäässä oppimassa viimein nahka-alan, tarkemmin kenkäalan ammattilaiseksi. Minusta tulee siis suutari, jalkineenvalmistaja. Tulen tekemään siis tulevaisuudessa erilaisia kenkiä - millä painotuksella, sen aika näyttää.
Koulu on erinomainen, kuten olen voinut havaita jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Opettajat ovat innostuneita siirtämään osaamisensa eteenpäin, joka on paljon enemmän kuin joissain opinahjoissa, joihin olen tutustunut. Ja vaikka olen maallikkoa harrastuneempi nahka-asioissa, niin täällä olen kyllä avannut oven aivan mielettömän paljon laajemman ja yksityiskohtaisemman tiedon äärelle. Olen myös hyvin innoissani kengistä, kun olen niitä päivät pitkät täällä miettinyt. Kengistä, jaloista ja niiden välisestä suhteesta; Muotoilusta, tuntumasta, viestinnästä, hyvinvoinnista ja tietysti itse valmistuksesta...
Tässä vaiheessa olisi kai syytä kertoa, että mikä tämän kupletin juoni on. Sitä mukaa kun tajuntani jalkojen ja kenkien suhteen laajenee, voisin tehdä yleisölle palveluksen ja kirjoittaa hyödyllisimpiä ja mielenkiintoisimpia havaintojani auki. Tästä ei varmastikaan ole mitään iloa jo alalla oleville tai niille jotka odottavat minulta tuote-esittelyjä tai mielipiteitä jostain merkistä noin yleensä. Ei ole olemassa mitään teollista merkkiä, jota voisin estoitta suositella näkemättä itse kenkää ja jalkaa, mikä sillä lärpykällä on tarkoitus kapaloida. Voin kuitenkin luvata, että osoitan muutamia alaan (valmistukseen, markkinointiin, myyntiin, hinnoitteluun jne) liittyviä epäkohtia, terveydellisiä näkökulmia (kun kengät rakennettaan ihan häröjen lestien päälle, tai kun valitaan kengiksi jalat pilaavaa kuraa jne), laajennan lukijoiden materiaalitietoutta (nahkalaaduista, tekstiileistä ja keinomateriaaleista, ympäristövaikutuksista, hinnoista ja etiikasta) jne. Yritän antaa myös jonkinlaisen ohjeen laadukkaiden jalkineiden tunnistamiseen ja ostamiseen. Tulen myös puhumaan melko kärkkääseen sävyyn vähän kaikkia kohtaan - eritoten itseäni, joten jokainen voi mahdollisesti harmistuessaan mennä itseensä ja kysyä itseltään että miksi tämä aiheuttaa minussa näin voimakkaan tunnereaktion ja mitähän se Simo oikein koittaa oikeasti ajaa tällä takaa... Anyway, haters gonna hate ja niin edelleen..
Tiedän, että tämä kenkäasia kiinnostaa erityisesti naisia, mutta minua kiinnostaisi sen lisäksi kuulla erityisesti miesten näkökulmia ja mielipiteitä. Toivon, että esitätte myös toivomuksia erilaisista aiheista - olen kiinnostunut tietämään, mikä kiinnostaa. Siispä, hyvät naiset ja herrat, let's dance.
Special post concerning the Return of the Ring-event in Loughborough, UK.
I confirm that White Hand Crafts (=me) will be at your service an the dealers' room in RotR. As it would be very hard to bring heavy equipment, like full gothic armor to locations from Finland, I will be offering mostly precious hand made jewellery and leathercrafts.
You will be able to pick your favorites from amulets, pendants, wristbands, keychains and phone covers, made from organic materials like reindeer or elk antler / bone and vegetable tanned leathers, including variety of fish leather.
I will update the RotR-sale page as I confirm the items that I'll make and bring along, so be sure to check it before the event. There will not be an endless inventory of goods, so the fast and determined ones will
IMPORTANT!
If you desire to have a custom made antler necklace with your name (or the one's you love perhaps), written in Moria-runes, on it, act fast! Items will have to be paid on order and they will be made in Finland.
'Simo' written in cirth rune alphabets.
The basic model, as shown above, is yours for 25 €. It is handmade from finnish reindeer antler and the band is allergy-friendly, vegetable tanned reindeer leather. You won't get these on site, unless you pre-order! They're 100% organic, 100% finnish, 100% handmade and 100% awesome! Get your's now and click below.
No niin, yksi haastavimmista pitkistä projekteistani lähestyy päätöstään.
Euroopan haarniskatyyli: suuria levyjä
Vuonna 2008 aloin keskustella hyvän ystäväni Riikan kanssa siitä, kuinka olen harrastellut erinäisten haarniskojen väkertelyä. Olin vasta tullut uuteen työpaikkaan, jossa tapasin hänet. Oikeastaan vasta tutustuttuamme Riikka eräänä kauniina päivänä läväytti minulle ehdotuksen, että tekisinkö hänellekin haarniskan. Olin tuossa vaiheessa tehnyt vasta haltiahaarniskani, joka nykymittapuullani tuntuu karkean alkeelliselta hökötykseltä, vaikkakin rakkaalta sellaiselta. Tyrmistyin: "tajuatko millainen homma siinä on", kysyin. Riikka ei ollut moksiskaan, tuumasi vaan että paljon varmaan - mutta oikeastaan se ei tulisi hänelle, vaan hänen hevoselleen. Siinä vaiheessa veti hiljaiseksi. Siis että hevoselle. Osaan hät'hätää tehdä ihmiselle jonkinlaisen peltihökötyksen, nahasta myös - mutta hevonen on jo eläimenä minulle niin vieras, että miten hitossa minä sellaisen tekisin. Jouduin kyselemään yhteisiltä työkavereiltani Riikan mentyä kahville, että kun en häntä vielä silloin tuntenut, että onko hän ihan vakavasti otettava ihminen. Ja vastaus oli, että hän jos kuka on vakavasti otettava ihminen, etenkin hevosiin liittyvissä kysymyksissä.
Pikkuhiljaa uskalsin myöntyä, että voidaanhan me katsoa että mitä tällainen projekti edellyttäisi. Sovimme, että koska työmäärä olisi joka tapauksessa valtava, eikä lopputuloksesta ole välttämättä mitään takeita, niin hän maksaa lähinnä materiaaleista rahalla ja työstä työllä - eli opettaa minua ratsastamaan. Näin homma pysyisi jotakuinkin balanssissa.
Alkoi hillitön suunnittelu-urakka. Tein milloin missäkin luonnoksia erilaisista hevospanssareista, joita löydän edelleen jostain papereista, joihin ne eivät varsinaisesti kuuluisi. Luonnokset vaihtelivat todella fantasia-henkisistä panssareista aina jämptiin milanolaiseen tyyliin. Tiedustelinpa internetissä flaamilaistakin muotia Karva-Opelin suojaksi, mutta laihoin tuloksin. Warusseppäin killan vanhalla foorumilla jengi on varmaan naureskellut että joopa joo - poika on nyt vähän eksyksissä tai muuten vaan pihalla, kun sielläkin aiheesta kyselin. Liekö epäilivät trolliksi. Kyselin flaamilaista, koska kyseessä on Friisiläinen hevonen, joten olisi hyvä pukea polle oman kulttuurin suojiin. Opin kuitenkin, että hevoshaarniskat olivat euroopassa aika samankaltaisia, mutta muuttuivat ajan myötä aina vaan suuremmista levyistä tehdyiksi, kattavammiksi ja painavammiksi (kunnes niistä luovuttiin). Suurempia haarniskojen erot olivat 'lännen' ja 'idän' välillä, kuin euroopan sisällä. Siinä missä länsi-euroopassa suosittiin isoja levyjä, bysanttilaisen ja lähi-idän kulttuurien vaikutuspiirissä tunnuttiin suosivan enemmän rengas-, suomu- ja lamellaarihaarniskoja.
Ottomaanien pieniä levyjä
Itä-venäläisiä lamellaarihaarniskoja
Pidättelin pitkään työhön ryhmistä ja hyvä niin. Satuin nimittäin tuurilla löytämään Puolustusvoimain varikon myyjäisistä kasan todella vaikesti saatavaa nahkaa, ja vieläpä halvalla. Espanjalaista noin 4-5mm paksua härän selkää, joka on ihan järkyttävän vahvaa tavaraa. Sitä pitää leikellä peltisaksilla, kuviosahalla tai jollain yhtä järeällä kapineella, ellei halua hinkuttaa mattopuukolla ikuisuutta. Se on osoittautunut mitä loistavimmaksi materiaaliksi useiden projektien myötä. Se on tämän haarniskan pääraaka-aina ja takaa sen, ettei Sälli saa niin helposti siipeensä. Omissa testeissäni noin 46 paunaisella jousella ammuttu leikkurinuoli teki tähän materiaaliin noin 1,5 cm lävistyksen suorassa kulmassa ammuttaessa, joten suojan arvo suhteessa painoon on erinomaisen hyvä.
Tätä tyyliä mukailin aika paljon. Saksalainen, 1480-1500-luku.
Valitsin haarniskan muodoksi eurooppalaisen 1400-1500-luvun mallin, josta lähdin soveltamaan. Siinä on jossain määrin ylläoleva saksalaistyylinen pääosa, maximilian-tyylinen karja-auramainen rintapanssari ja yksinkertainen niveltyvä niskapanssari. Kaikki osat ovat nahkaa, mutta liitoskohtia ja tiettyjä osia on vahvistettu sekä teräksellä, että messingillä. Väriteema on musta & kulta. Heh heh, nyt onkin sitten näiden upeiden museokappaleiden jälkeen hyvä läväyttää omat autotallikyhäelmät, jotka ehkä vähän saattavat kalveta näiden hertuoille ja keisareille tehtyjen aikansa Rolls Roycejen rinnalla. Mutta joo, 'nuff said.
Eräs luonnos, josta lähettiin hiomaan lopullista muotoa
Vielä jokseenkin fantasia-vaikutteinen pahvimalli...
...josta muovautui kuitenkin yhtenäisempi kappale...
...jota oli hyvä kuivattaa muotoon roska-astiaa vasten :D
Sil van der Strove Hoeve ei ollut moksiskaan, mutta minua naurattaa
Niskapanssaria ei luonnollisestikaan tehdä yhdestä palasta
sen täytyy elää hevosen liikkeiden mukaan
Koristeniittien kiinnitystä liian täydessä autotallissa
Suoja kytketään kypärään ja satulaan
Ilman kypärän niskaremmiä se valui ja veti niskasuojan rumasti pystyyn.
Rynnäspanssaria tulee
Viimeistä niittausta vailla
Heraldinen lilja-koriste
Sopii hyvin!
Kupumainen muoto antaa tilaa hevosen jaloille
Haarniska on nyt muutamia viimeisiä viilauksia vaille valmis. Rynnäspanssarissa on viisipistekiinnitys, joten se kelluu nätisti Sällin kupeilla. Toivottavasti. Ainakin se saadaan tekemään pian niin, kunhan sitä sovitetaan vielä kerran ennen luovutusta ja sitten saatte nähdä koko helahoidon sen varsinaisen oriin päällä. Ja saattaapa olla, että lähiaikoina näette panssaroidun ratsastajankin.
"A horse! a horse! My kingdom for a horse!"
-Richard III, Shakespeare
Kuvat:
http://www.georgehernandez.com/h/xMartialArts/Media/Armor/Anatomy_EquestrianToo.jpg
http://farm5.staticflickr.com/4078/4817190966_cb30132fe1_o.jpg
http://kachi-snimka.info/images/bfi1291590435q.jpg
http://www.amnh.org/exhibitions/horse/images/md/06bv_war_armor_560.jpg
Muut kuvat ovat omiani, joita saa käyttää ainoastaan minun luvalla.
.jpg)
.JPG)
